Itsensä löytäminen on paljon sanottu, mutta Porin keväässä sekin on mahdollista. Tarjolla on tuttua toimintaa ja uusia tuulia ja varmaa on, että haastamisen iloa tulee riittämään. Me ainakin olemme vallan innoissamme!
Porin keväässä starttaa täysin uusi ryhmä, kun Albumi –työpaja aloittaa maaliskuussa. Albumi on teatterialan ammattilaisten Miia Lindströmin ja Leena Nuoran ideoima, organisoima ja ohjaama työpaja, jossa käytetään teatterin, draaman ja toiminnallisia menetelmiä.
Albumi –työpajassa piirretään ”eläviä kuvia” ja tutustutaan siihen mahtavaan tyyppiin, joka jokainen meistä on. Työpajaa ei ole suunnattu vain syömishäiriötä sairastaville vaan ylipäänsä kaikille, jotka haluavat löytää luontevamman suhtautumisen omaan itseensä ja kehoonsa. Sekä haastaa itseään. Ilolla.
Työpaja soveltuu kaiken ikäisille, kokoisille, näköisille eikä edellytä aikaisempaa kokemusta teatterityöskentelystä.
– Työpaja pohjautuu löyhästi voimauttavan valokuvauksen metodiin, jossa ihminen saa itse rakentaa itsestään valokuvan, jollaisena haluaa tulla nähdyksi. Albumi -työpajan tavoite on sama, mutta teatterin keinoin, kertoo Rakastajat –teatteristakin tuttu Miia.

Työpajaan otetaan 6-12 henkilöä ja luvassa on mielenkiintoinen matka omiin ajatuksiin, tunteisiin, muistoihin ja haaveisiin.

Miia ja Leena kertovat mieluusti lisää 18.3. alkavasta työpajasta. Tässäpä näitä numeroita: Miia Lindström 050 5454449 ja Leena Nuora 050 3504849. Kysy lisää tai ilmoittaudu soittamalla tai tekstaamalla. Ja sähköpostilla osoitteesta lounaissuomi@syliin.fi.

Monelle jo tutumpi Piuman Tanssiterapeuttinen ryhmä, jota ohjaa edelleen Kaisa Selin, jatkaa edelleen. Uutta on se, että ryhmäkerroilla on teemat, joiden pohjalta toimitaan. Eli vaikka ryhmä on nimeltään ”tanssiterapeuttinen”, se ei tarkoita vain tanssia tai liikettä.
– Jokainen saa tulla ryhmään omista lähtökohdistaan käsin. Aiempaa kokemusta kehollisesta tai taidetyöskentelystä ei tarvitse olla. Ryhmässä etsitään itselle sopivia keinoja voimavarojen vahvistamiseen, kertoo Kaisa.
Teemoja ovat muun muassa rentoutuminen, kirjoittaminen, musiikki ja energiaa liikkeestä. Jokainen osallistuja voi itse valita itseään kiinnostavat teemat ja osallistua juuri niihin. Itseään voi haastaa juuri sen verran kuin jaksaa ja haluaa. Ja antaa tilaa oivalluksille.
– Myös keskustelulle on tilaa sen verran kuin on tarvetta; joskus hankalan asian kohtaamiseen tai voimavarojen löytämiseen voi saada apua ilman sanoja. Eräs osallistuja nimesi ryhmään osallistumisen levähdyskeitaaksi arjen ja suorittamisen keskellä.
Kaisan saa kiinni numerosta 045 645 0366.
Lisäksi Porissa kokoontuu FinFami Satakunnan järjestämä Syömishäiriötä sairastavien läheisten vertaistukiryhmä sekä Teetä ja sympatiaa –ryhmä, jotka ovatkin sitten sitä perinteisempää vertaistukea. Nämä ryhmät ovat edelleen maksuttomia eivätkä vaadi ilmoittautumista tai diagnoosia. Näiden aikataulut kotisivuiltamme osoitteessa www.syliin.fi.
Eli paljon on kaikkea! Tule mukaan kokeilemaan, etsimään, haastamaan ja löytämään. Löytämään, jos et itseäsi, niin iloa!

YT

Sami

Näin vuoden päättyessä on tapana koota menneen vuoden tapahtumia tilastoiksi ja arvioida kuinka on onnistunut tekemisissään. Ja avautua siitä mitä kaikkea hienoa on oivaltanut omasta ja muiden elämistä. Mekin kokoamme yhdistyksen toiminnasta tilastoja ja teemme arviointia. Mutta sen aika on vasta hiukan myöhemmin.

Minäpä en ole oivaltanut oikein mitään, mutta näin muutama päivä ennen joulua minun ajatukseni täyttää tyytyväisyys, ylpeys ja kiitollisuus kaikista niistä tapahtumista ja kohtaamisista, joissa olen saanut olla mukana. Olen tyytyväinen siitä, että olemme saaneet toteutettua niin useita tilaisuuksia, joissa on ollut juuri oikeita ihmisiä paikalla. Olen ylpeä siitä, että olemme saaneet aikaiseksi niin avointa ja rehellistä puhetta. Ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla kuuntelemassa tätä puhetta. Ja kyseenalaistamassa. Ja haastamassa.

Menneen syksyn aikana on ollut useita sellaisia kohtaamisia, joista voi sanoa, että ne ovat merkityksellisiä. Sitä on ihan mahdotonta sanoa, mikä niistä tekee erityisiä tai erityisen merkityksellisiä, mutta sellaisia ne vain ovat. Fiilikseltään sellaisia, että tulee sellainen olo, että juuri tässä minun nyt pitääkin olla, juuri näitä sanoja puhumassa tai juuri tätä ihmistä kuuntelemassa. Ja että ei tässä maailma kerralla muuksi muutu, mutta jokin pieni muutos jossakin on mahdollinen. Ja se on osa jotain suurempaa muutosta. Ja se vasta sitten onkin jotain!

En ole tosiaan henkilökohtaisesti oivaltanut mitään suurta tai syvällistä, josta saisi tähän tekstiin hienon ja ylevän lopun. Mutta jotkin ajatukset ovat saaneet vahvistusta. Esimerkiksi se, että riippumatta siitä mikä kenenkin tilanne on, tekee hyvää aina välillä kyseenalaistaa omia ja muiden ajatuksia. Ihan vaikka kysymällä ”onko tämän pakko olla näin?”. Ja jos sen ei ole pakko, niin miten se sitten voisi olla, jos saisin itse päättää?

Ja toinen vahvistunut ajatus on se, että me ollaan hienoja vempeleitä ihan jokainen. Meissä on uskomattomia voimavaroja ja piirteitä, jotka ovat jonkin kuonan, fyysisen tai henkisen, alla piilossa, mutta se on väliaikaista. Ne on mahdollista saada sieltä esiin ja käyttöön omaksi hyödyksi ja toisten iloksi.

Lämmin kiitos menneen syyskauden kaikesta mitä on ollut ja hyvää kaikkea vuodelle 2017 jahka se saadaan alulle. Ja hyvää joulun aikaa.

Sami

Kaunottaria ja hirviöitä – kehonormeja kritisoiva aktivismi mediassa

Verkossa, sosiaalisessa mediassa, televisiossa ja jopa mainoksissa näkyy yhä enemmän sisältöä, joka pyrkii kritisoimaan liian tiukkana nähtyjä kauneusihanteita ja kehonormeja. Tavoitteena on yleensä laajentaa arvokkaana, normaalina tai kauniina pidetyn kehollisuuden skaalaa. Mutta millaisia esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja kehon sallittuun kokoon liittyviä odotuksia ja normeja niissä todella rikotaan, vai uusintavatko ne ehkä samoja valta-asetelmia joita väittävät rikkovansa? Luodaanko aktivismissa jopa uudenlaisia normeja, kuten vaatimusta ”rakastaa kehoasi sellaisena kuin se on”? Millä muilla tavoilla voisi ajatella, kuvitella ja kuvallistaa erilaisten kehojen arvoa, kykyjä ja voimaa?

Esittelen muutamia kehonormeja kritisoivia mediaesimerkkejä ja kutsun keskustelemaan niistä kanssani. Väitän, ettei riitä, että kauneuden tai normaaliuden määritelmää laajennetaan sisällyttämään useammanlaisia kehoja, kuten vaikkapa Dove-kosmetiikkayhtiön Aidon kauneuden puolesta -kampanjassa, sillä tällöin normaalin rajat vain siirtyvät hieman, mutta normit eivät sinänsä murru. Joissakin viime vuosien keho-, lihavuus- ja queer-aktivistisissa mediaprojekteissa kuitenkin hylätään kauneuden, ylpeyden tai oman kehon täydellisen hyväksymisen ihanne ja käytetään sen sijaan hyväksi huumoria, ironiaa, liioittelua ja normeihin sopimattomilla kehoilla ja seksuaalisuudella revittelyä. Miltä näyttää ja tuntuu normaalin ihannoinnista irrottautuva kehoaktivismi?

FT Katariina Kyrölä, yliopistonlehtori, mediatutkimus, Turun yliopisto

Luento on keskiviikkona 2.11. klo 18.00 – 19.30 Lounais-Suomen-SYLI ry:n tiloissa osoitteessa Yliopistonkatu 24 A 4, Turku. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.