Mitäs sitten tehdään kun toiminnanohjaaja ei ole oivaltanut mitään koko syksynä?

Näin vuoden päättyessä on tapana koota menneen vuoden tapahtumia tilastoiksi ja arvioida kuinka on onnistunut tekemisissään. Ja avautua siitä mitä kaikkea hienoa on oivaltanut omasta ja muiden elämistä. Mekin kokoamme yhdistyksen toiminnasta tilastoja ja teemme arviointia. Mutta sen aika on vasta hiukan myöhemmin.

Minäpä en ole oivaltanut oikein mitään, mutta näin muutama päivä ennen joulua minun ajatukseni täyttää tyytyväisyys, ylpeys ja kiitollisuus kaikista niistä tapahtumista ja kohtaamisista, joissa olen saanut olla mukana. Olen tyytyväinen siitä, että olemme saaneet toteutettua niin useita tilaisuuksia, joissa on ollut juuri oikeita ihmisiä paikalla. Olen ylpeä siitä, että olemme saaneet aikaiseksi niin avointa ja rehellistä puhetta. Ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla kuuntelemassa tätä puhetta. Ja kyseenalaistamassa. Ja haastamassa.

Menneen syksyn aikana on ollut useita sellaisia kohtaamisia, joista voi sanoa, että ne ovat merkityksellisiä. Sitä on ihan mahdotonta sanoa, mikä niistä tekee erityisiä tai erityisen merkityksellisiä, mutta sellaisia ne vain ovat. Fiilikseltään sellaisia, että tulee sellainen olo, että juuri tässä minun nyt pitääkin olla, juuri näitä sanoja puhumassa tai juuri tätä ihmistä kuuntelemassa. Ja että ei tässä maailma kerralla muuksi muutu, mutta jokin pieni muutos jossakin on mahdollinen. Ja se on osa jotain suurempaa muutosta. Ja se vasta sitten onkin jotain!

En ole tosiaan henkilökohtaisesti oivaltanut mitään suurta tai syvällistä, josta saisi tähän tekstiin hienon ja ylevän lopun. Mutta jotkin ajatukset ovat saaneet vahvistusta. Esimerkiksi se, että riippumatta siitä mikä kenenkin tilanne on, tekee hyvää aina välillä kyseenalaistaa omia ja muiden ajatuksia. Ihan vaikka kysymällä ”onko tämän pakko olla näin?”. Ja jos sen ei ole pakko, niin miten se sitten voisi olla, jos saisin itse päättää?

Ja toinen vahvistunut ajatus on se, että me ollaan hienoja vempeleitä ihan jokainen. Meissä on uskomattomia voimavaroja ja piirteitä, jotka ovat jonkin kuonan, fyysisen tai henkisen, alla piilossa, mutta se on väliaikaista. Ne on mahdollista saada sieltä esiin ja käyttöön omaksi hyödyksi ja toisten iloksi.

Lämmin kiitos menneen syyskauden kaikesta mitä on ollut ja hyvää kaikkea vuodelle 2017 jahka se saadaan alulle. Ja hyvää joulun aikaa.

Sami