Syksyn koulukiertueeseen liittyvä viimeinen toimenpide eli raportin (kts. alla) julkaisu saatiin juuri tehtyä. Olo on kieltämättä hieman haikea, puolen vuoden projekti on nyt ohi. Olen oppinut tänä vuonna todella paljon, olen saanut kasvaa sekä ammatillisesti että ihmisenä, olen löytänyt itsestäni uutta yllättävääkin osaamista. Elo ja olo täällä Kerttulinkadun toimistolla on työnteon ohella ollut keskusteluja elämän suurista kysymyksistä, naurua (välillä jopa väsyneen puolihysteeristä) ja täynnä tilaa oppia ja ihmetellä.

Päätyöni oli vastata Olet arvokas koulukiertueesta. Olen todella ylpeä siitä kokonaisuudesta, joka saatiin luotua. Kiertueen mahtavat naiset paitsi tekivät työtä täydellä sydämellä, myös rohkaisivat toisiaan ja jakoivat ajatuksiaan avoimesti. Matkoilla autot ja bussit täyttyivät hyväntuulisesta naurusta. Jokainen heistä ohjasi pajoja omintakeisella tyylillään, muokaten valmista sabluunaa itsensä näköiseksi. Kun aloitin palautelappujen käsittelyn, olin ällistynyt siitä, miten valtaosa nuorista oli ollut todella vaikuttunut pajapäivästä. Vaikka tiedon kokoaminen oli aluksi mekaanista datan syöttämistä tietokoneohjelmaan, hyvin nopeasti hahmottui se, mikä näkyy lopullisessa raportissa. Kiertue oli näin suuri menestys siksi että saimme olla aitoja. Emme ole sen kummemmin kiertuetta markkinoineet, mutta mahdollisesta jatkosta neuvotellaan jo. Jäämme odottelemaan..

Eniten kuitenkin hämmästelen kaikkia kohtaamisia. Olen saanut tavata toipuneita ja läheisiä, vapaaehtoisia ja hallituksen jäseniä. Kiitos siitä, että olen saanut kulkea rinnallanne. Ja vaikka onkin marraskuun loppu, valoa matkallenne.

Olet arvokas -koulukiertueen raportti

Mirkka Mäkelä