Syömishäiriöt ovat mielen sairauksia, joiden taustalta löytyy usein psyykkistä pahoinvointia, tunnelukkoja sekä erilaisia pelkotiloja. Ihmisen käyttäytyminen muuttuu suhteessa ruokaan, kehon painoon ja kokoon sekä liikuntaan. Yleisin syömishäiriötyyppi on epätyypillinen syömishäiriö, jossa yhdistyy sekä ruoan ahminnan että sen välttämisen piirteitä.
Tunnetuimpia syömishäiriöitä ovat anoreksia eli laihuushäiriö sekä bulimia eli ahmimishäiriö. Anoreksia ilmenee hyvin rajoittuneena syömisenä, syömisen välttelemisenä ja pitkinä paastoina. Seurauksena on usein nopea ja voimakas laihtuminen. Tyypillistä on voimakas lihomisen pelko sekä uhkakuvat siitä, miten syöminen lihottaisi sairastavan valtavan kokoiseksi. Usein sairastava näkeekin itsensä suurempana kuin onkaan.
Bulimiassa keskeisenä oireena ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, jonka jälkeen sairastava pyrkii eroon ruoasta esimerkiksi oksentamisen keinoin. Ajattelua hallitsee voimakas halu syödä, mutta myös vahva lihomisen pelko.
Monelle hieman vieraampi, mutta todella yleinen syömishäiriön muoto on BED (binge eating disorder), johon kuuluu ahmimista, mutta syödystä ruoasta ei kuitenkaan yritetä päästä eroon. Keskeisenä piirteenä ahminnassa on hallinnan menettämisen tunne eli tunne siitä, ettei syömistä voi keskeyttää, kun se on kerran alkanut. Seurauksena on usein pahoinvointia niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Syömishäiriön kehittyminen arkea hallitsevaksi sairaudeksi
Syömishäiriö on monelle ahdistuksenhallintakeino, jonka avulla voi hallita ikäviä ajatuksia, voimakkaita tunteita ja haastavia tilanteita. Selkeitä syitä syömishäiriön kehittymiselle ei ole, vaan siihen vaikuttavat monet eri tekijät. Syömishäiriö voi alkaa kehittyä oman elämän tuntuessa kaoottiselta tai turvattomalta, mutta laukaisijana voi olla myös harmittomalta tuntuva laihdutuskuuri, jonkun ulkopuolisen henkilön kommentti sairastavan ulkonäöstä tai usein kuultu ja ihannoitu laihdutuspuhe. Usein nämä kokemukset yhdistyvät ja laukaisevat oireilun.
Sairastunut haluaa usein hallita tilanteita ja tunteita ympärillään ja oireilevalla on usein voimakkaita huonommuuden ja arvottomuuden tunteita ja todella huono itsetunto. Omien rajojen ja tunteiden tunnistaminen on vierasta. Syömishäiriö toimii tällöin turvapaikkana, jonne näitä suuria ja vaikeita asioita voi paeta. Erilaiset rituaalit ja säännöt esimerkiksi syömiseen ja liikuntaan liittyen tuovat turvaa ja ajattelua leimaa uskomus, että jos rikon näitä sääntöjäni, tapahtuu jotain kamalaa. Oireileva uskoo, että pienempi ja kevyempi keho on avain onneen ja kun tämä tavoite on saavutettu, on sairastava viimein tyytyväinen ja parempi. Syömistään kontrolloimalla sairastava saa myös onnistumisen kokemuksia, koska saa kontrolloitua edes jotain asiaa elämässään muun ympäristön tuntuessa hallitsemattomalta.
Oireilusta toipuminen
Koska syömishäiriö on tuonut todella paljon lohtua, on toipuminen usein hidasta ja tuskallista. Toipuminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä niin oireilevalta kuin läheisiltäkin. Tärkeintä kohti toipumista pääsemisessä on oman motivaation löytäminen sekä uskallus alkaa kohdata näitä pelottavia tunteita ja tilanteita, joita syömistään kontrolloimalla on pitänyt poissa. Sairastaneen on aktiivisesti opeteltava uusia ahdistuksen hallinnankeinoja, jotka eivät ole yhtä tuhoisia vaan hyvinvointia ja terveyttä edistäviä.
