|
Syömishäiriöliiton valtakunnallinen neuvontapuhelin
(ma, to 9-15) 02 2519207 Syömishäiriökeskuksen palveleva puhelin 09 566 2198, 040 411 5481, 050 301 6006
Syömishäiriökeskuksen
palvelevan puhelimen tarkoituksena on mm. antaa informaatiota
hoitovaihtoehdoista, toimintaehdotuksia syömishäiriöistä kärsivän
perheessä ilmeneviin hankaliin tilanteisiin, tukea akuutteihin
ahdistustilanteisiin syömishäiriöistä kärsiville jne.Hätätilanteessa soita 112
TARVITSENKO APUA?
Jos löydät itsesi kysymästä tätä, on vastaus hyvin suurella todennäköisyydellä "kyllä".
Sairastavalle ei ole välttämättä lainkaan helppoa sanoa ääneen, että
hän haluaa hakeutua hoitoon. Se on kuitenkin ratkaiseva askel
tervehtymisen kannalta. Kenenkään ei tule jaksaa yksin ongelmiensa
kanssa, jokainen on ansainnut apua.
Hoidon aloittaminen sairauden varhaisessa vaiheessa parantaa
tervehtymisennustetta ja nopeuttaa paranemisprosessia ja tämän vuoksi
onkin suositeltavaa hakeutua heti, kun sairauden oireita on alettu
havaita. Paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä, sillä fyysisiä vaurioita
ei lyhyessä ajassa yleensä vielä pääse syntymään, ellei painon lasku
ole äärimmäisen nopeaa ja/tai oksentaminen ole esimerkiksi useita
kertoja päivässä toistuvaa. Sairastuneen fyysistä ja psyykkistä tilaa
on syytä seurata ja ottaa ajoissa yhteyttä oman alueen
päivystysvastaanottoon, mikäli vointi heikkenee huolestuttavan heikoksi.
Hoitomotivaation merkitys
Hoidosta kieltäytyminen on jossain määrin jopa yleistä tietyissä sairauden vaiheissa. Tällöin on tärkeää olla
syyttelemättä sairastunutta ja koittaa "pysyä hänen puolellaan" ja muistuttaa sairauden aiheuttamista
riskitekijöistä ja ainakin käydä lääkärin vastaanotolla tarkastuttamassa fyysinen vointi.
Ilman hoitomotivaatiota ei syömishäiriön hoidosta ole kovinkaan suurta hyötyä. On siis tärkeää, että sairastunut haluaa tehdä
yhteistyötä hoitavan tahon kanssa. Hoitomotivaation herättelemiseen saattaa kulua pitkäkin aika. Syömishäiriöön sairastuneen
alkuvaiheessa monilla onkin ns. kuherruskausi sairautensa kanssa. Tällöin sairastunut kokee sairauden antavan itselleen voimia
ja parantavan jopa itsetuntoa - sen tuomat negatiiviset vaikutukset jäävät usein huomioitta. Sairastunut elää usein
utopistisissa harhakuvitelmissa, joissa voi jatkaa tätä sairasta elämää vaikka maailman loppuun asti. Kuherrusvaihe
ei kuitenkaan kestä ikuisuutta, vaan jossain vaiheessa negatiiviset vaikutukset alkavat painaa ja tällöin sairastunut
motivoituukin useimmiten hoitoon huomattavasti paremmin.
Toipumismotivaation löytymisen jälkeen seuraava suuri askel on sen
oivaltaminen, että syömishäiriöstä toipuminen on usein vaihteleva, ylä-
ja alamäkinen tie. Syömishäiriötä sairastava tuntee usein tarvetta
yrittää kontrolloida itseä ja elämää, tehdä asiat hyvin.
Toipumismotivaation synnyttyä sama ajatusmaailma siirtyy helposti
toipumisen prosessiin. "Nyt minä paranen ja kun olen kerran päättänyt,
niin sen teen!" Tämä on tärkeä ja voimauttava ajatus, mutta
epärealistinen. Syömishäiriöstä toipuminen on mahdollista, mutta
toipumisen prosessia ei voi suorittaa täydellisesti. Et siis voi
päättää, itsesi tai läheisesi puolesta, että näin ja tässä aikataulussa
toipuminen etenee.
Mistä syömishäiriöön saa apua?
Syömishäiriöihin haetaan apua samalla tavalla kuin mihin tahansa
muuhunkin sairauteen. Peruskoululaisten ja opiskelijoiden hoitoon
hakeutuminen tapahtuu oman koulu- tai opiskelijaterveydenhoitajan
kautta. Terveydenhoitaja ohjaa sairastuneen tarvittaessa eteenpäin.
Jokaisella oppilaitoksella on lakisääteinen velvollisuus järjestää
opiskelijaterveydenhuolto, poikkeuksena aikuisopiskelu.
Yliopisto-opiskelijat hakevat apua Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön
eli YTHS:n kautta. Lähes kaikissa YTHS:n toimipisteissä on oma
syömishäiriöihin erikoistunut hoitotiiminsä.
Työelämässä olevat voivat hyödyntää työterveyshuoltoa apua hakiessaan.
Eri yrityksillä työterveyshuolto korvaa eritasoisia palveluja - asian
voi selvittää työterveyshoitajalta. Jos työterveyshoito ei korvaa esim.
psykiatrista hoitoa, työterveyslääkäriltä voi kuitenkin saada lähetteen
julkisen puolen vastaavaan hoitoon. Työterveyshuolto on aina
vaitiolovelvollinen.
Muissa tapauksissa varsinaiseen hoitoon hakeutuminen tapahtuu aina
terveyskeskuslääkäreiden kautta. Terveyskeskuslääkärit ovatkin
tärkeässä asemassa syömishäiriöiden tunnistamisessa ja hoitoon
ohjauksessa.
Mikäli näistä saatu apu ei helpota oireita, on syytä hakeutua
erikoissairaanhoidon piiriin (psykiatrian poliklinikat,
mielenterveystoimistot), jonne pääsee perusterveydenhuollon
lähetteellä. Kerro hoitavalle henkilölle tilanteesi ja vointisi
mahdollisimman rehellisesti, älä vähättele.
Syömishäiriö on vakava mielenterveyden häiriö ja siitä toipuakseen
tarvitaan lähes aina ammattiapua. Sivuille on koottu tietoa
syömishäiriön hoidosta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.
|